Sunnuntaina jätin tavarani hotellille, vettä, takkia ja pitkiä housuja lukuun ottamatta. Suunnittelin palaavani lähtöpaikkaan joten turha paino pois. Edessä oli kuitenkin yli puolentoista kilometrin nousu päivän aikana. Hieman harmittaa että unohdin hotellille myös kamerani, sillä kaikki vuoret eivät näytä samalta.

Nousin Altdorfista St. Gotthardin solaan ja sen jälkeen lähdin laskeutumaan maan välimeren puoleisiin osiin. Odottamani pitkä lasku jäi osittain kokematta, sillä otin junan takaisin jo Airolosta. Tosin ehti tuossakin laskemaan noin kilometrin alaspäin, reitin korkeimmat paikat ovat noin kahdessa kilometrissä. Näin nopeassa nousussa korkeuden vaikutuksen myös huomaa. Ylemmät alueet eivät olleet samalla tavalla kauniita kuin alempana ja jos aurinko ei olisi paistanut, ajaessa olisi voinut tulla kylmä.

Päivä oli kaikin puolin nautittava ja erinomainen päätös reissulle. Hankala tätä on sen paremmin sanoiksi pukea. Pyöräilyä, ei sen enempää eikä vähempää. Mikäli pitää pyöräilystä tämä on parasta seutua mitä minä tiedän, enkä osaa edes kuvitella kaikkia alueen mahdollisuuksia maastopyöräilijöille.