Viime viikon elin pelkillä hotelliaamiaisilla ja pienillä välipaloilla. Yhdessä nämä sisälsivät sämpylöitä, mysliä, mehua, hedelmiä, jogurttia ja hotelliöinä pekonia ja munakasta. Siksipä maanantaina mieleni teki jo kunnon lämmintä ateriaa. Menin majataloni ravintolaan ja tilasin sieltä maistuvan annoksen perunoita ja sweinefilettä herkkusienikastikkeessa. Vaikutti aluksi loistavalta valinnalta, mutta loppuyön vietin omassa vessassani kuumeisena oksennellen. Olisi pitänyt muistaa antaa juomarahaa, karma rankaisi heti. Vaikka kuume ei hellittänyt ja olo ei ollut paras mahdollinen seuraavana päivänä, tulkitsin ongelman vain perinteiseksi ruokamyrkytyksi enkä antanut sen sotkea suunnitelmia liikaa. Maalaisjärjellä ajateltunahan tuon ei pitäisi tarttua helposti.

Lähdin siis sovittuun tapaamiseen berliinissä majailevan työkaverin luo enkä kadu. Ruoka ja juoma teki hyvää, vaikken vielä pystynyt syömään paljoa. Seura oli iloista ja ilmapiiri avoin ja kiireetön joten omista nöyristä puheistaan huolimatta isäntäväki suoritui mallikkaasti. Kiitokseksi välitän lukijoille viikon musiikkivinkkeinä eräät heidän suosikeistaan Maritta Kuulan ja Ville Leinosen. Selvästi kokeneita ja omaleimaisia esiintyjiä molemmat.

Myöhemmin lähdimme Friecrichsteiniin katsomaan sen lukuisia kahviloita ja ravintoloita. Valinnan varaa oli ja löysimmekin muutaman oikein miellyttävän paikan illanviettoon. Mieleen jäi ainakin avaruuslentoaiheinen Astro, paikka "kypsillä" juhlijoilla ja oikein mukavilla sohvilla. Listojen juomat eivät olleet ainakaan yhtään Suomen hintoja kalliimpia, vaikka aina harmittaa maksaa vedestä yhtä paljon kuin paukuista. Valitettavasti tämän kännykän valovoima ei riitä esittämään illan kuvia. Tässäkin alhaalla kuuluisi olla lehtäjien kuvia ja kojelautaa, mutta jos on joskus mahdollisuus käykää itse paikalla katsomassa.

Saksalaisissa ravintoloissa ei kotimaan tapaan saa tupakoida joten tarvittaessa ihmiset turvautuvat vesipiippuun. Kuvassa ei siis polteta mitään tupakkaa vaarallisempaa.

Illan päättyessä huomasin että metrot olivat jo lopettaneet liikennöinnin suuntaani joten jouduin vielä ylimääräiselle pyörälenkille päivän päätteeksi. Toki minulle tarjottiin myös paikkaa kaverin sohvalta, mutta energiaa oli vielä jäljellä joten päätin siirtyä omaan majoitukseeni. Näin voisin aloittaa keskeytyksettömän levon heti, enkä vasta seuraavana aamuna kotia raahauduttuani. Tämä paljastui hyvin miellyttäväksi kokemukseksi sillä öinen Berliini on kaunis paikka ajaa.

En pysähtynyt ottamaan kuvia tuon kännykameran takia, mutta kuvitelkaa kuinka kaikki ränsistyneet ja käyttämättömättömät rakennukset katoavat yön pimeyteen ja jäljelle jää vain valaistuja ja eläväisiä katuja. Ihmisiä oli vielä tuohon aikaan paljon liikkeellä ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikilla näytti olevan meno hyvin hallinnassa, ei humalaista örvellystä. Päivällä ajaminen oli myös ollut aika hidasta ja hieman vaarallista, mutta tuohon aikaa teillä ei minun lisäksi ollut kuin takseja. Niinpä sain nauttia ajamisesta häiriöittä. Tietäkää että lämpimässä säässä, ilman kantamuksia ja huippukuntoisilla pääväylillä tämä minun pyöräni kiihtyy yrittämättäkin huimaan vauhtiin.

Jäljellä oleva pätkä berliinin muuria