Maanantai - tiistai oli ensimmäinen etappi ja pääsin onnistuneesti Rostockiin. Pitkä matka kilometreissä, mutta pyöräilymielessä vaihe jäi vajaaksi. Minulla piti olla pari tuntia pyöräilyaikaa helsingissä, mutta unohdin ettei nykyjunissa ole pyöräpaikkoja samalla tavalla kuin ennen. Junissa on telineet ei enää niitä rahtiosastoja. Kun yhdessäkään keskipäivän junassa ei ollut vapaita pyöräpaikkoja, kyyti muuttui hitaammaksi linja-autoksi ja hetket helsingissä taksilla hurjasteluksi.

Toisaalta näinhän nämä minun reissuni aina alkavat, oli kyseessä työ- tai huvimatka. Toi rutiininomaisen tunteen tähän alkuun ja kun lisäksi tiedän jo mitä minulta unohtui niin kaikki alkukommellukset on nyt ohi.

Vietin Rostockissa koko keskiviikon tunnustellen ja totutellen säähän ja paikalliseen ajokulttuuriin. Ei se kyllä paljoa vaatinut, lämpötila on siedettävä alle 20 ja lukuunottamatta noita pyöräilykaistoja liikennesäännöt lähes samat.

Lisäksi ehdin vihdoinkin hommaamaan saksan oppikirjan, aurinkolasit ja GPS:n. Mikäli pärjäisin sujuvasti saksalla kaikki olisi melko helppoa. Valitettavasti lukiossa opittu saksa on vielä hieman ruosteessa ja ainuttakaan keskustelua en ole onnistunut selviämään pelkällä saksalla. Eikä nämä keskustelut olleet nousevista energianhinnoista, vaan ihan vaan paikkojen ja tarpeiden selvittämisestä. Onneksi on olemassa paikkoja joissa pärjää tarvittaessa ilmankin, omaksi suosikikseni nousi weitfinn-niminen kauppa. Sieltä saa palvelua ja tuotteita myös suomalaiseen makuun.